ONNELLINEN, ONNELLINEN, ONNELLINEN

Mut tekee onnelliseksi sade. Sade ikäänku antaa mahollisuuden miettiä pään sisällä kaikki mieltä

 askarruttavat asiat läpi, ja se sateen jälkeinen aurinko lohduttaa, että kaikki on hyvin. Päikkärit. Kun

 mulla kerrankin on vähän aikaa koulusta ja tanssista, musta parasta on ottaa pienet päikkärit. Tanssi

 tekee mut myös onnelliseksi, todella onnelliseksi. Mä oon niin monta kertaa kokenu sen, että niinkin

 epäonnistuneelta tuntuva päivä muuttuu kertaheitolla maailman parhaaksi tanssitunnin jälkeen.

 Niinkin hassulta kuulostava asia kuin puhdas huone tekee mut onnelliseksi. 

 Tai pestyt pyykit,

 puhtaat lakanat sängyssä tai tiskatut tiskit. Mulla ei oo kotona äitiä, joka ennen saattoi tehdä

 monetkin edellisistä, siksi nää saa mut onnelliseksi. No tietenkin äiti, iskä ja rakkaimmat siskot. Mua

 harmittaa usein oma tiuskiminen ja tyhmä käytös heitä kohtaan. Kaikesta huolimatta he ovat aina

 pysyneet mun elämässä mukana, vaikka kaikki ihmiset eivät olekaan. Ystävät. Viime yönä mä näin

 unta mun lapsuuden parhaasta ystävästäni, joka joulukuussa 2004 muuttui tähdeksi yläpuolellemme.

 Ikävöin, mutta enemmän arvostan kuitenkin sitä, että sain olla hänen ystävänsä. Kaukaisille ystäville

 viestin kirjoittaminen tuntuu myös tärkeältä, se tekee onnelliseksi.

 2euronen. Ei siksi, että se on raha, vaan koska se on erikoinen raha, jota säilytän mun lompakossa

 muista kolikoista erossa, sitä ei saa käyttää. Se on vaan aina ollut jonkinlainen tapa. Äiti sanoi, että

 pidä se tallessa, ja niin mä teen. En tiedä mihin sitä säästelen, mutta ajatus erikoisen rahan

 säilyttämisestä kiehtoo jollain tapaa. Kuin olisin taas pieni lapsi, joka säilyttää onnea tuovaa esinettä.

 Juna. Junassa matkustaminen on jollain tapaa symbolisoivaa. Matkustan useimmiten junalla

 kotikotiin, siskon tai ystävien luo, kouluun tai mistä tahansa näistä takaisin kotiin. Junassa istuminen

 sen kymmenen minuutin-muutaman tunnin ajan on rauhoittavaa, kuljen kohti päämäärää, johon voin

 jäädä tai josta voin palata takaisin. 

 Rikkinäinen telkkari. En ois uksonut hetki sitten sanovani tätä,

 mutta oikeestaan tossa lipaston päällä jo useemman kuukauden rikkinäisenä pölyyntynyt tv saa mut 

vaan onnelliseksi, että saan käyttää sen katsomisen sijasta ajan johonkin tärkeämpään. Mun

 vaatekaapin ovien sisäpuolelta löytyy positiivisuuslappuja, joita mä oon säilyttänyt ihan omasta

 riparista lähtien. Mä en niinkään hymyile niitä lukiessani niille ihanille kommenteille, mitä mulle on

 kirjotettu, vaan mä hymyilen niille upeille hetkille, jotka mä muistan selkeästi mun silmissäni. Mä

 oon aina ollut enemmän menneiden muistelija kuin ehkä hetkessäelävä.