Ajattelin koota yhteen postaukseen ajatukseni kolmen viikon vaihdostani, maasta, kielestä ja kaikesta,
mikä siinä ajatuksia herätti. Huomenna matkaan takaisin Suomeen, eikä herkistymiseltä ole vältytty,
kun tajuaa tämän olevan pian ohi. Toivottavasti saatte tästä jotakin irti!
Koko reissun takana seisoo PAD-järjestö, joka sen kustansi lentoja lukuunottamatta. Valmistin työn,
jossa näytin saksankielen osaamiseni, ja niin minut valittiin mukaan tähän vaihtoon. Meckenheimin
ryhmämme mukana kulki opettaja, joka piti meille päivittäin saksankielen oppitunnin sekä matkasi
mukana retkillä. Muuten saimme pärjätä omillamme paikallisissa perheissämme. Pidin siitä, ettei meitä
turhia neuvottu, miten perheessä käyttäydytään, vaan ensimmäisenä iltana se tuli yhtäkkiä vastaan. Piti
selvitä omillaan.
Joka päivä kävimme normaalisti koulua. Tuntejamme pitivät koulun opettajat, ja opiskelimme niin
maantietoa, historiaa, saksaa kuin liikuntaakin. Teimme jokaisella viikolla myös yhdestä kolmeen retkeä
suomalaisten kesken yhdessä opettajamme kanssa. Kävimme mm. Bonnissa, Kölnissä, Aachenissa,
Ahrweilerissa sekä Phantasialandissa. Kaikki retket olivat mielenkiintoisia ja mukavia, mutta olisin
kaivannut yleissivistävämpää pakettia. Kävimme museoissa, mutta emme kansainvälisesti tunnetuissa
kohteissa. Mutta kaikki ei voi olla jokaisen makuun sopivaa.
Saksalainen kulttuuri ei ensimmäisellä mietinnällä tunnu erilaiselta suomalaiseen verraten, mutta itse
asiassa monissa asioissa suomalainen kulttuuri jää selvästi kakkoseksi. Toki en voi yleistää, sillä minulla
on kokemusta vain omasta perheestäni, mutta esimerkiksi ruokakulttuuri, koti ja teitittelyn mukana
vieraiden kohtelu on erilaista. Saksassa kaikki on myös edullisempaa, ja senpä takia varmaan monilla
paikallisilla on halu tehdä vieraidensa olo mukavaksi, kun Suomessa ei voida edes tarjota kahvilassa
juomaa. Ihmiset ovat(mitä muuta voi olettaa)avoimempia ja helpompia. Ei ole minkäänlaista vaikeutta
neuvoa apua tarvitsevaa tai moikata kadulla vastaantulevaa.
Kun lähtee vaihtoon(on sitten kyseessä vuodenmittainen tai lyhyempi)täytyy pitää mielessä se, miksi
sinne ollaan menossa. Vastaus:kielen oppimisen takia. Osasin valmistautua jo etukäteen siihen, että
kolme viikkoa menee tosi nopeasti, ja siksi osasin asettaa itselleni uuden asenteen uuteen maahan
astuessani. Aloin alusta alkaen rohkeasti käyttämään kieltä, ja yritin voittaa pelkoani uskaltaa tehdä
myös virheitä. Ilman uskallusta ei voi oppia, sillä silloin virheetkään eivät korjaannu. Kolmessa viikossa
en voi sanoa parantuneeni kieliopissa, mutta kuullunymmärtämiseni sekä rohkeuteni puhua ovat
parantuneet selvästi. Uutta sanastoa on myös tullut opittua, tietenkin.
Mitä piditte tällaisesta postauksesta? Lopputuloksesta näkee sen, että se on kirjoitettu keskiyöllä, mutta
huominen menee täysin matkatessa takaisin. Kysykää, mikäli jokin jäi askarruttamaan! Vastaan
mielelläni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti