NEW LEOTARD

Äskettäin postista saapunut puku. Ihanan hento väri ja eka tän mallinen. Rakastan sitä! 

Epätoivo pääs valloilleen, kun yritin etsiä näistä pukukuvista jotain bloginkin puolelle kelpaavia.....

Leotard/DanceDirect

ÅBO

Terkut Turusta!

Lähdin perjantaina bussilla tänne siskoni luokse pidennetylle viikonlopulle töistä pakoon. Lähtö koittaa

 huomenna, mutta näinkin lyhyt aika on rentouttanut ja piristänyt mukavasti!

Mulla on jotenkin tapana kaivaa joka paikassa sisäinen turistini esiin, ja nytkin on siis luvassa 

kuvamateriaalia täältä Suomen kesäkaupungista. 

Rakastan kesää!

TREENIÄ, TREENIÄ JA TREENIÄ

Multa oli toivottu tanssipostausta pitkästä aikaa, ja jonkin aikaa pohdiskelin, kuinka sen toteuttaisin, kun

tanssi on niin laaja aihe. Ajattelinkin siis tietyin väliajoin postailla erilaisia postauksia niin nutturoista kuin

kotitreenailuistanikin. Tällä kertaa vuorossa lyhyen lyhyt selostus, millainen on minun oma suhteeni tanssiin.

 (Tosissaan, jos en jättäisi yhtäkään kohtaa kertomatta, tästä tulisi pidempi kuin seitsemän veljestä)

Aloitin tanssimisen Lahden Musiikkiopiston tanssilinjalla neljän vuoden ikäisenä. Ensimmäiset pari vuotta

olivat niin sanotusti pohjustusta klassisen baletin opinnoille ja noin kuuden vuoden iässä siirryin klassiselle.

Nyt olen siis tanssinut yhteensä 12 vuotta. Nykytanssi ja jazz tulivat mukaan kuvioihin muutama vuosi sitten.

Kävin myös vuosien 2009-2012 ajan Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen erikoiskoulutuksessa.

Sinne pääseminen vahvisti haluni pyrkiä ammattitanssijaksi. Tällä hetkellä etsinkin toista tanssikoulua

nykyiseni rinnalle, jossa voisin vahvistaa tekniikkaani ja saada lisää treeniä, sillä nykyinen kouluni ei tarjoa

minulle kaikkia mahdollisuuksia, joita haluaisin. Haaveenani olisi myös lähteä opiskelemaan tanssia ulkomaille,

 kunhan olen saanut lukio-opintoni suoritettua.

Tanssi antaa minulle paljon. Persoonani on suureksi osaksi tanssimaailman ja taiteen muovaama. Elämäni

 liikkuu tanssin ympärillä, eikä se haittaa minua, sillä se on juuri se minun juttuni. Asia, jota haluan tehdä

ammatikseni. Rakastan tunnetta, kun on tehnyt paljon töitä tanssin parissa, ja pääsee näyttämään työnsä jäljet

 yleisölle. Tunnetta, kun sinua katsotaan rakkaimman asiasi parissa.

Minulle ei tule mieleen, olenko missään vaiheessa aikonut lopettaa tanssimista. Olen pienestä pitäen tanssinut

itsekseni, kun ei ole ollut treenejä. Lukionikin sujuu melko takkuisesti, kun kaikki motivaationi on tanssissa, ja

 joka päivä herään iloisena ja onnellisena tanssimisen vuoksi. Jokaisen tulee kuitenkin miettiä itselleen

varasuunnitelma, vaikka haaveilisikin tanssijan, taidealan tai minkä tahansa alan ammatista. Sen vuoksi

minunkin pitäisi panostaa nyt enemmän koulunkäyntiin.. Kaikki ei aina voi mennä suunnitelmien mukaan.

Olen päässyt esittämään monia baletteja.Mm. Pähkinänsärkijää, Lumikuningatarta sekä pätkiä

Joutsenlammesta. Jokainen esiintymiskokemus on ollut ainutlaatuinen. 

Klassisen baletin puolella olen viimeaikoina alkanut pitämään enemmän pirueteista, sekä löytänyt isoille

reisilleni vahvuuden:hypyt. En osaa sanoa olevani hyvä missään. Ajattelen enemmänkin, että kaikessa on aina

kehitettävää. Huonoja puolia löydän jatkuvasti, mutta turhaan niitä voivottelee, kun niitä täytyy vain treenata

enemmän. Avainsanojani ovat siis treeniä, treeniä ja treeniä.

Ylsikö postaus odotuksiinne? Tuleeko mieleen jotakin tanssiin liittyviä teemoja, joista haluaisitte 

täällä lukea?

SAKSAN OSTOKSET

Tässä kaikki ostokset, joita Saksassa tein. Parista yksilöstä en valitettavasti enää muistanut, mistä ne ostin...

Näiden lisäksi rahaa valui reippaasti kahviloihin...No, kun kaikki näytti niin paljon paremmilta kuin Suomessa

:D

ASU

 paita/hm   shortsit/hm   vyö/tally weijl(saksasta)   kello/ystrdy(saksasta)   koru/asos

DIARY

Ajattelin koota yhteen postaukseen ajatukseni kolmen viikon vaihdostani, maasta, kielestä ja kaikesta, 

mikä siinä ajatuksia herätti. Huomenna matkaan takaisin Suomeen, eikä herkistymiseltä ole vältytty, 

kun tajuaa tämän olevan pian ohi. Toivottavasti saatte tästä jotakin irti!

Koko reissun takana seisoo PAD-järjestö, joka sen kustansi lentoja lukuunottamatta. Valmistin työn, 

jossa näytin saksankielen osaamiseni, ja niin minut valittiin mukaan tähän vaihtoon. Meckenheimin 

ryhmämme mukana kulki opettaja, joka piti meille päivittäin saksankielen oppitunnin sekä matkasi 

mukana retkillä. Muuten saimme pärjätä omillamme paikallisissa perheissämme. Pidin siitä, ettei meitä

turhia neuvottu, miten perheessä käyttäydytään, vaan ensimmäisenä iltana se tuli yhtäkkiä vastaan. Piti

selvitä omillaan.

Joka päivä kävimme normaalisti koulua. Tuntejamme pitivät koulun opettajat, ja opiskelimme niin 

maantietoa, historiaa, saksaa kuin liikuntaakin. Teimme jokaisella viikolla myös yhdestä kolmeen retkeä

suomalaisten kesken yhdessä opettajamme kanssa. Kävimme mm. Bonnissa, Kölnissä, Aachenissa,

 Ahrweilerissa sekä Phantasialandissa. Kaikki retket olivat mielenkiintoisia ja mukavia, mutta olisin 

kaivannut yleissivistävämpää pakettia. Kävimme museoissa, mutta emme kansainvälisesti tunnetuissa 

kohteissa. Mutta kaikki ei voi olla jokaisen makuun sopivaa.

Saksalainen kulttuuri ei ensimmäisellä mietinnällä tunnu erilaiselta suomalaiseen verraten, mutta itse 

asiassa monissa asioissa suomalainen kulttuuri jää selvästi kakkoseksi. Toki en voi yleistää, sillä minulla

on kokemusta vain omasta perheestäni, mutta esimerkiksi ruokakulttuuri, koti ja teitittelyn mukana 

vieraiden kohtelu on erilaista. Saksassa kaikki on myös edullisempaa, ja senpä takia varmaan monilla 

paikallisilla on halu tehdä vieraidensa olo mukavaksi, kun Suomessa ei voida edes tarjota kahvilassa 

juomaa. Ihmiset ovat(mitä muuta voi olettaa)avoimempia ja helpompia. Ei ole minkäänlaista vaikeutta

 neuvoa apua tarvitsevaa tai moikata kadulla vastaantulevaa.

Kun lähtee vaihtoon(on sitten kyseessä vuodenmittainen tai lyhyempi)täytyy pitää mielessä se, miksi

sinne ollaan menossa. Vastaus:kielen oppimisen takia. Osasin valmistautua jo etukäteen siihen, että 

kolme viikkoa menee tosi nopeasti, ja siksi osasin asettaa itselleni uuden asenteen uuteen maahan 

astuessani. Aloin alusta alkaen rohkeasti käyttämään kieltä, ja yritin voittaa pelkoani uskaltaa tehdä 

myös virheitä. Ilman uskallusta ei voi oppia, sillä silloin virheetkään eivät korjaannu. Kolmessa viikossa

 en voi sanoa parantuneeni kieliopissa, mutta kuullunymmärtämiseni sekä rohkeuteni puhua ovat 

parantuneet selvästi. Uutta sanastoa on myös tullut opittua, tietenkin.

Mitä piditte tällaisesta postauksesta? Lopputuloksesta näkee sen, että se on kirjoitettu keskiyöllä, mutta

huominen menee täysin matkatessa takaisin. Kysykää, mikäli jokin jäi askarruttamaan! Vastaan

 mielelläni :)

PARTY

Vietimme tänään tyttöjen kanssa yhden suomalaisen synttäreitä. Olen Saksan reissun aikana tutustunut

 tähän tyttöön, ja muuta en voi sanoa kuin että hän on aivan ihana ihminen!

PALJON ONNEA SEXY 17!

MILLAINEN MINÄ OLEN

Asioita, jotka tekevät minusta minut:

Muistot

Pienetkin hetket ja tapahtumat elämässäni jäävät helposti minun mieleeni. Myös niinkin pienet asiat, joita kanssakävijä ei todennäköisesti muista, mutta minulle ne saavat suuren merkityksen. Paras tapani rentoutua on laittaa kuulokkeet korviin, tuijottaa kattoon ja kaivaa muistot esiin.

Liikkuminen

Tykkään olla menossa, ja useammin minua alkaa väsyttää silloin kun pitäisi olla paikallaan. Liikkumisessa rakastan sen jälkeistä hyvänolon tunnetta sekä liikkuessa ja mennessä syntyviä hetkiä. Liikkumisella tarkoitan urheilun lisäksi suunniteltuja ja sponttaaneja lähtöjä.

Tanssi

Tanssiminen tuo elämääni suurta iloa, enkä malttaisi olla hetkeäkään tanssimatta. Tanssin ollessani iloinen, surullinen, onnellinen, tylsistynyt...Milloin tahansa! Haaveilen ammatista, ja olen luopunut monista asioista tanssin vuoksi. Tanssi on se juttu, jota ilman en olisi minä tässä ja nyt.

Hiljaisuus

Tykkään olla usein hiljaa, seurata ja kuunnella sivusta sekä osallistua keskusteluihin itsekseni. Hiljaisuus on myös heikkouteni, jota välillä häpeän. Uusien ihmisten kanssa jutteleminen on välillä minulle hankalaa, kun olen niin epävarma omasta itsestäni. Hiljaisuudessa on silti joskus ihanaa olla. Keskittyä vain omiin ajatuksiinsa ja kysyä kysymyksiä, joihin ei ole pakko saada heti vastauksia.

Ikävöinti

Minulla on tapana ikävöidä usein. Joskus huomaan ikävöiväni ihmisiä, joiden kanssa en ole puhunut kuin kerran. Ikävöin joka hetki. Läheisiä, ystäviä, tuttuja kuin tuntemattomempia, hetkiä, menneitä ja sanoja. Yksi ystäväni sanoi minulle joskus, että kaikki muuttuu ja se on hyväksyttävä. Sen vuoksi minä juuri ikävöin menneitä aikoja, kun en voi saada niitä takaisin.

Auttaminen

Elämästäni tulee merkityksellisempi, kun saan auttaa muita. Parasta on se, kun osaa oikeasti auttaa jotakuta. Arvostan ihmisiä, jotka haluavat myös auttaa minua tarvittaessa. Silloin huomaan oikeat ystävät: ne jotka auttavat, haluavat käyttää aikaansa juuri sinuun ja sinun hätääsi.

Onnellisuus

Voin sanoa, että oon helposti onnellinen. Usein mulla on sellanen hetki päivittäon, jolloin sanon ääneen: mä oon vaan niin onnellinen. Syy siihen on yksinkertaisesti se, etten tarvi paljoakaan onnellisuuteen.



Mitä tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Itse asiassa kysynkin, että olisko teillä jonkinlaisia toivepostauksia, kun saavun Suomen puolelle? :) Kuvina toimivat tämän päivän pyöräilyretken kuvat Meckenheimista!